Riskien arviointi

Riskien merkittävyyden arviointi eli riskien evaluointi auttaa tekemään päätöksiä siitä, mitä tavoitteisiin vaikuttavia riskejä on tarpeen käsitellä ja missä tärkeysjärjestyksessä. 
  
Konkreettinen keino arvioida useiden riskien keskinäistä merkittävyyttä on määrittää niille riskiluku. Tältä pohjalta arvioidut sekä toiminnan kannalta olennaiset riskit kirjataan riskimatriisiin. 
  
Nettoriski lasketaan seuraavasti:  

riskiluku = tapahtuman todennäköisyys * tapahtuman vaikutus 

Jotta riskiluku voidaan laskea, tulee pisteyttää jokaisen tapahtuman todennäköisyys ja sen vaikutuksen laajuus. Pisteytyksen asteikko valitaan käsiteltävän kohteen eli sen mukaan, kuinka hienojakoinen arvio tarvitaan. Tasoja on oltava riittävästi, jotta kaikki tunnistetut tapahtumat voidaan priorisoida keskenään. Voidaan valita esimerkiksi kolmesta viiteen tasoa sekä tapahtuman todennäköisyydelle että sen vaikutukselle. 
  
Todennäköisyyden ja vaikutuksen arviointi on subjektiivista, vaikka lähtökohtana olisi sama informaatio. Esimerkiksi todennäköisyysarvio ei välttämättä heijasta tapahtuman todellista todennäköisyyttä, koska arvio perustuu arvioijan tietämyksen tasoon. Tämän vuoksi on hyvä pyrkiä muodostamaan arvio useamman ihmisen näkemyksistä. 

Tapahtuman todennäköisyyttä voidaan arvioida monella tavalla. Olennaista on, että tietyn toiminnan riskien arvioinnissa käytetään kauttaaltaan yhdenmukaista arviointia. Todennäköisyyden arvioinnin tarkoituksena on luoda pohja sille, että saadaan kaikki tunnistetut tapahtumat keskenään prioriteettijärjestykseen. 
  
Seuraavassa on esimerkki analyysiasteikosta, jossa riskien arviointi tapahtuu neliportaisella asteikolla eli luvuilla 1–4 (JUDO s. 19): 
  
1. Epätodennäköinen – tapahtuma toteutuu vain poikkeuksellisissa oloissa 
2. Mahdollinen – tapahtuma saattaa toteutua joissakin olosuhteissa 
3. Todennäköinen – odotetaan että tapahtuman toteutuminen on todennäköisempää, kun että se ei toteudu 
4. Lähes varma – tapahtuma tai sitä vastaava ”läheltä piti” -tilanne on toteutunut usein aikaisemmin. 
  
Tapahtuman toteutumisen todennäköisyyttä voidaan arvioida myös seuraavasti asteikolla 1–6): 
– Tapahtuu kerran vuodessa (todennäköisyys: 1) 
– Tapahtuu kerran vuosineljänneksessä (todennäköisyys: 2) 
– Tapahtuu kerran kuukaudessa (todennäköisyys: 3) 
– Tapahtuu kerran viikossa (todennäköisyys: 4) 
– Tapahtuu kerran päivässä (todennäköisyys: 5) 
– Tapahtuu useamman kerran päivässä (todennäköisyys: 6). 
  
Todennäköisyyden arviointi voidaan suorittaa myös seuraavan kaltaisen taulukon pohjalta. Siinä on kaksi eri aikaulottuvuutta ja pisteytystä saman tapahtuman todennäköisyyden arvioinnille. 

 

^{Avaa taulukon täysikokoinen versio.} 

On huomattava, että yksinkertaista keinoa laskea todennäköisyyttä ei pystytä läheskään aina tunnistamaan. 

Toinen osa tapahtumien keskinäisestä priorisoinnista pohjautuu niiden vaikutuksiin suhteessa toiminnan tavoitteisiin.   
  
Tapahtuman kielteinen vaikutus tavoitteisiin voidaan arvioida ja pisteyttää esimerkiksi seuraavanlaisella neliportaisella asteikolla: 

 

^{Avaa taulukon täysikokoinen versio.} 

Vastaavalla tavalla arvioidaan tunnistettujen tapahtumien myönteinen vaikutus tavoitteiden saavuttamiseen. 

Riskimatriisin kautta käsitellään kaikkia toimintaan liittyviä riskejä kokonaisuutena. Jokaiselle matriisiin kirjatulle riskille määritellään riskiluku edellä kuvatulla tavalla. Riskiluvun pohjalta riskit priorisoidaan ja käytössä olevat resurssit voidaan kohdistaa merkittävimpien riskien hallitsemiseen. 

 

^{Avaa kuvan täysikokoinen versio.} 
  
Kuvassa on esimerkki riskimatriisin pohjasta, jossa riskiluku lasketaan kertomalla riskin vaikutus riskin todennäköisyydellä. Vaihtoehtoisesti matriisin toista ulottuvuutta, yleensä vaikutuksen laajuutta, voidaan painottaa esimerkiksi kaksinkertaistamalla sen arvo riskilukua laskettaessa. 
  
Riskiluvut 1–16 on ryhmitetty viiteen riskitasoon, joiden sanallisten kuvausten tueksi käytetään värikoodausta. Näin saadaan muodostettua indikaattoreita (engl. Key Risk Indicators): kun arvio seurattavasta riskistä siirtyy tasolta seuraavalle, esim. keskinkertaisesta suureksi, ylittyy sen huomioraja. Edellisen esimerkin riskitasot on esitetty seuraavassa taulukossa. 

  

^{Avaa taulukon täysikokoinen versio.} 

Riskitasojen värikoodauksella nähdään nopeasti, mihin mahdollisiin tapahtumiin tulee kiinnittää huomioita ensimmäiseksi ja eniten. Samalla nähdään kokonaisuutena, mille riskitasoille kaikki toiminnalle tunnistetut riskit painottuvat. Esimerkiksi toiminta, jossa valtaosa tunnistetuista riskeistä arvioidaan kestämättömälle tasolle, kannattanee suunnitella uudelleen ennen toiminnan aloittamista. 
  
Riskinsietokyky määritellään matriisin pohjalta: se on riskin suuruuden yläraja, johon asti ollaan valmiita sitoutumaan. Esimerkiksi matriisin punaisille alueille osuvia riskejä ei tulla sietämään. 

Riskinottohalu on riskin määrän alaraja, jonka alittavat riskit ollaan valmiita ottamaan toiminnassa; esimerkiksi matriisin vihreille alueille sijoittuvat riskit. 
  
Arvioinnin yhteydessä päätetään riskin mahdollisista täydennys- tai uudelleenarviointitarpeista. Mahdollinen päätös riskin merkittävyyden arvioinnille voi olla myös, että tiettyä riskiä ei oteta käsittelyyn, koska sen käsittely veisi resursseja muilta, merkittävämmäksi koetuilta riskeiltä. (JUDO s. 20) 
  
Riskienhallintaprosessin seuraavassa vaiheessa matriisista riskit siirretään riskirekisteriin käsittelyä varten.  
  

On hyvä dokumentoida riskien arvioinnin perusteet, kuten se, mihin käytettävissä olleeseen tietoon ja tulkintoihin pohjautui tehty arvio kunkin tapahtuman todennäköisyydestä ja vaikutuksen laajuudesta. Näin arvioon voidaan myöhemmin palata riskien seurannan ja uudelleen arvioinnin yhteydessä. 

Artikkeli pohjautuu Riskioppi-ympäristön aineistoon (KOMPASSI-hanke, ESR). Osa artikkelin kuvista on tehty Pixabay-lisenssin alaisina, alkuperäisiin kuviin muutoksia tehden.